Haurauden arviointi mukaan ikääntyneiden lääkehoidon suunnitteluun
Nykyiset iäkkäiden potilaiden lääkehoitoa koskevat suositukset eivät ota tarpeeksi huomioon ihmisen yksilöllisiä voimavaroja ja palautumiskykyä. Markus Haapanen haluaa kehittää lääkäreille työkaluja lääkkeiden määräämiseen hauraille potilaille.
Jopa yksi viidesosa ikääntyneiden päivystyskäynneistä liittyy lääkkeen haittavaikutukseen.
Lääketieteen dosentti Markus Haapanen tapaakin vastaanotollaan ihmisiä, jotka syövät liian vahvoja lääkkeitä heidän kuntoonsa nähden. Kun kiirevastaanotolle kaatumisen vuoksi tuotu rouva mainitsee ottaneensa unilääkkeitä, herää Haapasella epäilys lääkkeen sopivuudesta.
Ihminen on tällöin luultavasti liian hauras hoitoon ja Haapasen tulee arvioida, onko nykyinen lääkehoito linjassa haurauden asteen kanssa.
Hauraudella tarkoitetaan ihmisen alentuneita voimavaroja ja heikentynyttä palautumiskykyä. Hauras ihminen kestää terveydentilan muutoksia heikommin ja palautuu näistä myös hitaammin. Hauraus on tullut akateemiseen kirjallisuuteen vasta vuosituhannen alussa. Suomessa se tunnetaan myös termillä gerastenia, joka tarkoittaa vanhuuden heikkoutta. Haapanen haluaa kuitenkin käyttää nimenomaan termiä hauraus.
”Tällöin potilaskin ymmärtää, mistä me puhumme.”
Hauraus ei ole joko-tai-kysymys vaan jatkumo
Markus Haapanen haluaa tutkimuksessaan selvittää, miten hauraus ennustaa lääkkeiden haittavaikutuksia ja miten tietoa voidaan hyödyntää terveydenhuollossa lääkehoitoa määrättäessä. Tutkimus tehdään Folkhälsanin tutkimuslaitoksessa.
Haapasen mukaan terveydenhuollossa ei oteta nykyisellään riittävästi huomioon iäkkään ihmisen yksilöllisyyttä. Lääkereiden käyttämät hoitosuositukset perustuvat tutkimuksiin, jotka on tehty terveillä vapaaehtoisilla.
”Ikävuosi 65 on usein se, jolla hoitosuosituksissa katkastaan ihmiset ikäihmisiin ja nuorempiin. Tätä luokittelua on myös käytetty arvioitaessa, tulisiko tiettyä lääkettä määrätä potilaalle. Tahti, jolla me ihmiset haurastumme on kuitenkin yksilöllinen. Meillä voi olla ihminen, joka on 85-vuotias, eikä ole haurauden häivettäkään”, Haapanen sanoo.
Tällöin iäkkäältä saatetaan evätä hoitoa, josta hän voisi hyötyä. Sama pätee toisin päin. Ikäpohjaiset rajat hoidoille johtavat siihen, että hauraita nuoria saatetaan hoitaa liian rankasti. Haapanen painottaa, että hauraus ei ole joko-tai-kysymys vaan jatkumo.
Hauraus otetaan huomioon tällä hetkellä suomalaisessa terveydenhuollossa: useimmissa sairaaloissa on otettu haurausasteikko käyttöön ikäihmisiä hoidettaessa. Yhdeksänportaisen asteikon alkupäässä ovat hyväkuntoiset iäkkkäät ja toisessa vakavasti sairaat. Asteikko perustuu liikkumiskyvyn, oireiden ja toimintavajeiden arviointiin.
Haapasen mukaan asteikon käyttäminen unohtuu helposti ja toivoisi systemaattisempaa haurauden arvioimista sairaaloihin.
Liikennevalomalli hoitosuunnitelman laatimisen avuksi
Hauraita ikäihmisiä ja lääkehoidon mahdollisia haittavaikutuksia ei voida tutkia suoraan, sillä heitä ei voi altistaa mahdollisesti vaarallisille toimenpiteille. Siksi selvittääkseen ikäihmisten haurautta ja lääkkeen haittavaikutusten yhteyttä Haapanen käyttää tilastollista menetelmää, jossa luodaan koeasetelma valmiiksi kerättyyn aineistoon.
Aineisto koostuu noin 200 000 Keski-Suomen hyvinvointialueen alueella olleen ihmisen tiedoista terveydenhuollossa kymmenen vuoden ajalta. Haapanen vertaa ikäihmisten haurauden astetta, lääkkeenantohetkeä, siitä seuranneita mahdollisia kaatumisia ja sekavuustiloja ja yrittää päätellä, millaisia yhteyksiä näiden tapahtumien taustalta löytyy.
Haapanen ei käytä nykyisin sairaaloissa käytössä olevaa haurausasteikkoa, vaan haurausindeksiä, joka lasketaan noin neljänkymmenen tekijän pohjalta: pystyykö ikäihminen esimerkiksi peseytymään itse, onko hänellä hengenahdistusta ja oliko tuoreissa verikokeissa merkkejä anemiasta.
”Haurausasteikon käyttäminen vaatii, että ihminen arvioi ikääntyneen potilaan haurauden asteen. Lääkärin tekemä arvio on subjektiivisempi kuin laskettu indeksi.”
Indeksin pohjalta Haapasen toiveena on kehittää eräänlainen liikennevalomalli hoitosuunnitelman laatimisen avuksi. Malli kertoisi lääkärille potilaan haurauden asteen mukaan, onko jokin lääke ”vihreä”, ”oranssi” tai ”punainen”. Koska indeksi on numeerinen menetelmä, se voidaan laskea kaikille potilaille ja toisi Haapasen kaipaamaa systemaattisuutta potilastyöhön.
Uusi vaihe tutkijan uralla
Markus Haapanen on kolmenkymmenen vuoden nuoresta iästä huolimatta jo lääketieteen dosentti, ja kuukauden päästä hän aloittaa tenure-track -apulaisprofessorina Oulun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa.
Haapanen on nyt perustamassa omaa tutkimusryhmäänsä. Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiön apurahalla Haapasen on tarkoitus palkata post doc -tutkijan tutkimushankkeeseensa vuoden 2026 aikana. Hän korostaa apurahan merkitystä tutkijanuralleen.
”Jos väitteleminen on sitä, että saa ajokortin tehdä tutkimusta ja sen jälkeen tekee tutkimusta jonkun ryhmässä, on tämä vaihe minulle sitä, että alan siirtyä kohti tutkimusryhmän johtajan roolia.”
Dosentti Markus Haapaselle myönnettiin 40 000 euron suuruinen apuraha tutkimuksen tekemiseen vuoden 2025 apurahahaussa.
