Kohti tehokkaampia rokotteita
Laura Kakkolan tutkimusryhmä haluaa ymmärtää, kuinka laajasti rokotukset tehoavat muuntautuviin viruksiin.
Ihminen voi saada immuniteetin virusta vastaan kahdella tavalla – joko sairastamalla taudin tai rokotuksen kautta. Kun virus tämän jälkeen yrittää infektoida ihmisen, pyrkivät puolustusjärjestelmän solut torjumaan tunnistamansa viruksen muun muassa tuottamalla sille vasta-aineita.
Virukset ovat kuitenkin ovelia: ne osaavat muuntautua ja yrittävät huijata soluja. Näin hengitystieinfektioita aiheuttavat influenssavirukset ja SARS-CoV-2 -koronavirus jatkavat variantteina kiertämistään väestössä rokotuksista huolimatta.
Aiemmasta rokotteesta on hyötyä myös variantteja vastaan, mutta ei tiedetä tarkkaan, kuinka laajan ja syvän immuniteettin rokotteet muodostavat muuntuvia viruksia vastaan. Virusopin dosentti Laura Kakkolan tutkimusryhmä Turun yliopiston biolääketieteen laitoksessa pyrkii etsimään vastauksia tähän kysymykseen.
Ensikohtaaminen antigeenin kanssa muokkaa ihmisen immuniteettia
Kakkolan tutkimaa imiötä kutsutaan immunologiseksi leimaantumiseksi. Leimaantumisella tarkoitetaan sitä, millainen muistijälki elimistöön on jäänyt ensimmäisen antigeenin eli rokotteen tai viruksen kohtaamisesta: vastaavatko immuunijärjestelmän solut yhtä voimakkaasti myöhempiin sukulaisviruksiin, joilla on erilainen antigeeni kuin alkuperäisellä viruksella.
Kakkolan tutkimuksen ensimmäinen osa tehdään laajan Turun yliopistossa kerätyn Hyvän kasvun avaimet -syntymäkohorttiaineiston perusteella yhteistyössä lastenlääkärien kanssa. Seuranta-aineisto muodostuu noin 1800 Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä syntyneen lapsen näytteistä ja seurantatiedoista.
Kakkola on innostunut aineiston käytöstä. Siinä missä muut tutkimukset influenssaviruksiin liittyvästä immunologisesta leimaantumisesta perustuvat henkilön infektio- ja rokotehistorian mallintamiseen, perustuu Kakkolan tutkimus varmaan tietoon heidän ensimmäisten elinvuosien ajalta.
”Lapsista on 12 vuoden iässä näytteet eli pääsemme katsomaan, miten kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana saadut infektiot ja rokotteet ovat vaikuttaneet immuniteettiin.”
Tutkimuksen toinen osa perustuu aikuisista koronavirusrokotetuista aikuisista kerätylle aineistolle. Näytteitä on käytettävissä pienestä joukosta ihmisiä jotka ovat esimerkiksi ikänsä puolesta saaneet kolmen Covid19-rokotteen lisäksi variantteihin kohdistuvia rokotuksia.
Kakkolan ryhmä on havainnut, että muuntuneihin viruksiin kohdistuvat rokotukset uudelleen vahvistavat immuniteettia alkuperäistä SARS-CoV-2-virusta vastaan. Lisäksi rokotukset aikaansaavat puolustusreaktion, joka pystyy tunnistamaan uusia, rokotuksen jälkeisiä variantteja.
”Selvitämme, mikä mahdollistaa tämän leimaantumisilmiön.”
Pyrkimyksenä entistäkin tehokkaammat rokotteet
Kakkolan mukaan rokotusten aikaansaaman immuniteetin laajuutta olisi hyvä ymmärtää tarkemmin. Kakkola on sanoissaan varovainen.
”Rokotetutkijana olen aina kieli keskellä suuta, koska rokoteasioita tulkitaan hyvin eri tavoin.”
Kakkola painottaa, että kysymys immuniteetista ei ole joko-tai. Vaikka virus pääsisikin tartuttamaan, sairastaa rokotettu ihminen luultavasti kevyemmin kuin ihminen, joka ei ole saanut rokotusta.
”Rokotteita testataan tarkasti ja rokotteiden tuottaminen on hyvin säädeltyä. Suomessa käyttöön otettavat rokotteet ovat siten tehokkaita ja turvallisia. Asioita tehdään tosi hyvin jo nyt ja haluamme tietää, voisiko rokotteiden tehokkuutta parantaa vielä entisestään.”
Parhaimmillaan Kakkolan tutkimuksesta saatavaa tietoa voidaankin käyttää tulevaisuudessa rokotekehittelyssä ja kansallisen rokoteohjelman laatimisessa.
Laura Kakkolan tutkimusryhmä sai 55 000 suuruisen apurahan vuoden 2025 apurahahaussa.