Osallistava taide voimaannuttaa ikäihmisiä

Kohtaaminen opiskeluaikojen alussa muutti Liisa Söderlundin urasuunnitelmat. Osallistavaan taiteeseen erikoistuneen Söderlundin uudessa projektissa ikäihmiset pääsevät tutkimaan valokuvauksen kautta sitä, mikä on heille tärkeää elämässä.

Lokakuussa 1999 Liisa Söderlund oli juuri aloittanut opinnot Taideteollisessa korkeakoulussa valokuvataiteen osastolla, kun hän päätyi tekemään valokuvausprojektia viiden sokean kanssa. Söderlund opetti heille ensin kädestä pitäen, kuinka kamera toimii ja sen jälkeen he suunnittelivat yhdessä kuvien sommittelua. Eräs osallistujista oli rouva, joka lopulta halusikin Söderlundin istumaan penkille kuvaan, jonka hän otti laukaisemalla kameran. Söderlund vedosti mustavalkoisen kuvan pimiössä ja vei sen kuvaajalle. Myöhemmin hän kuuli, että rouva oli ylpeänä näyttänyt kuvaa ystävilleen.

“Siinä on jotain absurdia, koska hän ei itse koskaan nähnyt kuvaa. Materiaalinen valokuva ei ollutkaan olennainen juttu – olennaista oli meidän välille syntynyt yhteys. Hänelle kohtaaminen oli elämyksellisellinen ja kokemuksellinen jakamisen hetki”, Söderlund kertoo.

Kohtaamisen myötä jäivät suunnitelmat lehtikuvaajan urasta. Söderlund alkoi kyseenalaistaa valokuvauksen perinteisiä konventioita, joissa kuvaaja esineellistää toisen ihmisen objektiksi itselleen. Sen sijaan Söderlundia alkoi kiinnostaa, miten hän voisi valokuvaajana mahdollistaa taiteen välityksellä kohtaamisen.

Kuva ei ole päätepiste, vaan kutsu keskusteluun

Vuosituhannen vaihteen jälkeen Söderlund on toteuttanut osallistavia valokuvausprojekteja muun muassa lastensuojelun asiakkaiden ja asunnottomien ihmisten kanssa.

Osallistava valokuvaus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että ihmisille annetaan käteen jonkinlainen kuvausväline, jolla he voivat dokumentoida itselleen tärkeitä asioita. Kun kuvia jälkikäteen katsotaan ja niistä keskustellaan yhdessä, syntyy uusia näkökulmia ja enemmän ymmärrystä elämään sekä yhteiseen todellisuuteen – kuva ei olekaan päätepiste, vaan kutsu keskusteluun.

Entä miksi Söderlund uskoo juuri valokuvan voimaan muiden taiteenlajien rinnalla?

“Esimerkiksi teatteri on voimaannuttavaa yhteisöprosesseissa, mutta joillekin oman kehon kanssa toimiminen voi olla vaikeaa. Valokuvaus on siinä mielessä helppoa, että se vaatii vähimmillään vain kameran, jolla todellisuudessa vallitsevia itselle tärkeitä asioita tallennetaan. Kun halutaan viestiä ja lisätä ihmisten tietoisuutta yhteiskunnassa jostakin ilmiöstä, on valokuva myös helposti ymmärrettävä kommunikaatioväylä.”

Parhaillaan Söderlund viimeistelee väitöskirjaansa, joka tarkastelee osallistavan valokuvauksen mahdollisuuksia vapauttavana ja voimaannuttavana toimintana. Tutkimuksen empiirisen osuuden hän toteutti asunnottomien ihmisten kanssa kaksivuotisessa valokuvausprojektissa.

Vanhusten itsemääräämisoikeutta tulee vahvistaa

Nyt Söderlund on siirtämässä katsettaan vanhustyön ja vanhenemiseen liittyvän problematiikan tarkasteluun. Huoli vanhuksista heräsi etenkin pandemian aikana.

“Ajattelen, että tälläkin hetkellä on vanhuksia, joiden itsemääräämisoikeutta ei kunnioiteta, eikä heille sallita toimijuutta omassa elämässään.”

Tarkoituksena on vuoden 2022 aikana toteuttaa viiden vanhuksen kanssa valokuvausprojekti, joka on samalla materiaalia Söderlundin mahdolliseen post doc -tutkimukseen. Ymmärtääkseen aihetta syvemmin hän on aloittanut hiljattain myös vanhustyön opinnot.

Söderlund on huomannut, että asunnottomien tapaan monet ikäihmiset jäävät teknologisen kehityksen ulkopuolelle.

“Nyky-yhteiskunnassa toimiminen edellyttää digitaalisten laitteiden ja älysovellusten hallintaa, mikä useille ikääntyneille merkitsee ulkopuolisuutta ja autonomian menetystä.”

Projektissa valokuvaus tapahtuu älypuhelimen kameralla ja tavoitteena on, että projektin jälkeen osallistujat pystyvät valokuvaamisen lisäksi omatoimisesti käyttämään erilaisia digitaalisia palveluita, joita itsenäinen arki edellyttää.

Vapautuminen merkitsee osallisuutta

Aktivismi on läsnä kaikessa Söderlundin työskentelyssä. Hänellä on suunnitelmissa myöhemmin järjestää valokuvausprojektin pohjalta näyttely ja keskustelutilaisuus yhteiskunnallisen tietoisuuden lisäämiseksi vanhusten tärkeäksi kokemista aiheista.

“Minulle syy tehdä tätä tutkimusta on, että haluan edistää ihmisten yhteiskunnallista osallisuutta ja hyvää, ihmisarvoista vanhenemista.”

Söderlund uskoo, että valokuvauksen kautta ihminen voi vapautua.

“Vapautuminen merkitsee osallisuutta, näkyväksi ja kuulluksi tulemista subjektina, täyttä ihmisyyttä.”

Liisa Söderlund sai vuoden 2021 apurahahaussa 10 000 euron apurahan valokuvausprojektin toteuttamiseen.