Pelko on elintärkeä tunne, mutta voi myös lamaannuttaa
Väitöskirjatutkija Kerttu Seppälä haluaa ymmärtää, mitä ihmisen aivoissa tapahtuu, kun hän pelkää. Tutkimuksen tavoitteena on auttaa kehittämään hoitomuotoja, jotta pelko ei hallitsisi ihmisten elämää.
Toistaiseksi yksikään koehenkilöistä ei ole juossut karkuun, vaikka käärme on tuotu lähelle.
“Jos niin kävisi, se olisi todennäköisesti keskiaivot ja limbinen järjestelmä, jotka sanovat, että nyt pitää mennä”, nauraa väitöskirjatutkija Kerttu Seppälä.
Turun yliopistolla väitöskirjaansa tekevä Seppälä tutkii, mitä ihmisen aivoissa tapahtuu, kun hän pelkää. Tutkimuksessa hän altistaa koehenkilöitä käärmeille ja kuvantaa samalla aivojen toimintaa.
Pelko ja siihen perustuva toiminta syntyvät kahdessa kohtaa aivoja: pelkoa säätelevä otsalohko skannaa koko ajan ympäristöä arvioidakseen, onko tarvetta pelätä vai ei. Sen valpastuttaa esimerkiksi automaattinen kuuloradasto, jonka kautta välittyvät pelosta varoittavat äänet, kuten oksan rasahdus pimeällä kujalla tai muu selkeästi ympäristöön kuulumaton ja yllättävä ääni. Jos tilanne on tarpeeksi äkkinäinen tai paniikinomainen, ei otsalohkon säätelyjärjestelmä enää toimi ja keskiaivot laukaisevat taistele-tai-pakene-reaktion.
Aivot kiehtovat lääketieteellisesta tekniikasta diplomi-insinööriksi valmistunutta Seppälää, koska ne ohjaavat kaikkea toimintaamme.
“Aivot ovat kompleksinen, kemiallinen, sähköinen ja biologinen järjestelmä”, hän sanoo.
Opioidit auttavat selviämään pelottavista tilanteista
Kun Seppälä nosti ensimmäisen kerran käärmeen käsilleen, piti tutkijan itsekin hieman pinnistellä. Vaikka Seppälä ei pelkääkään käärmeitä kuten tutkimuksen kohteena olevat koehenkilöt, on varsin tavallista, että käärmeen näkeminen saa varuilleen.
“Ihminen pelkää alkukantaisesti käärmeitä ja hämähäkkejä.”
Ihminen ei opi pelkäämään käärmeitä vain kulttuurisesti, vaan evoluutio on tehnyt pelosta synnynnäistä. Pelko on yksi ihmisen kuudesta perustunteesta ja on tärkeässä roolissa selviämisen kannalta, sillä se opettaa ihmiselle, mitä välttää ja mitä lähestyä.
Pelolla on paljon fysiologisia seurauksia, kuten kohonnut verenpaine, kiihtynyt syke ja laajentuneet pupillit. Seppälää kuitenkin kiinnostaa se, mitä aivoissa tapahtuu kemiallisella tasolla – erityisesti miten aivojen opioidi- ja serotoniinijärjestelmät toimivat pelon tuntemisessa ja käsittelyssä.
Seppälän tutkimuksessa elävä käärme on tuotu lähelle käärmeitä pelkääviä koehenkilöitä ja samaan aikaan mitattu aivojen välittäjäainetoiminnan muutoksia positroniemissiotomografialla ja hermoverkoston aktivoitumista toiminnallisella magneettikuvantamisella.
Seppälän mukaan taustalla on tieto siitä, että opioidien vapautuminen liittyy myös mielihyvän kokemiseen. Opioidien vapautumista voi lisätä sisäisesti esimerkiksi nauramalla ja puuhailemalla ystävien kanssa kanssa tai ulkoisesti antamalla opiaatteja, kuten morfiinia. Opioidit auttavat myös selviämään pelottavista tilanteista: kauhuelokuvaa on helpompi katsoa yhdessä ystävän kanssa ja vaikka käärmettä lähestyä, kun pitää toista kädestä kiinni.
Kohti tehokkaampaa lääke- ja käyttäytymisperustaista hoitoa
Vaikka pelko onkin hyödyllinen tunne, hankaloittavat fobiat niistä kärsivien elämää.
“Jos pelkoa on liikaa, se halvaannuttaa”, Seppälä täsmentää.
Pelkoperäisiä mielenterveyshäiriötä esiintyy kaikissa ikäryhmissä: esimerkiksi hammaslääkäriin tai kouluun meneminen voi pelottaa. Tähän asti pelkoja on hoidettu lääkinnällisesti ja erilaisilla käyttäytymistä muokkaavilla hoidoilla, kuten siedätyshoidolla. Pitkällä tähtäimellä tutkimuksen myötä saavutettu tieto voi auttaa näiden lääkinnällisten ja käyttäymisperustaisten hoitomuotojen kehittämisessä.
Seppälän mielestä on tärkeää, että ihmiset saavat apua monella tavalla.
“Erityisesti nuorilla aikainen diagnoosi ja hoito ovat ensiarvoisen tärkeitä koulutuksen sujumisen ja myöhemmin yhteiskuntaan integroitumisen ja työnsaannin kannalta”, hän sanoo.
Kerttu Seppälä sai vuoden 2021 apurahahaussa 20 000 euron apurahan väitöskirjatutkimukseen.