Vanhemman lapsuudenaikaiset vaikeat kokemukset välittyvät ylisukupolvisesti lapselle
Lääketieteen tohtori Elmo Pulli selvittää, miten vanhempien lapsuus näkyy heidän omien lapsiensa kehityksessä.
Lapsen tarpeet ovat yhtä lailla psyykkisiä ja sosiaalisia kuin fyysisiäkin. Lapsi tarvitsee huomiota, hellyyttä ja vuorovaikutusta – emotionaalista kohtaamista ja kosketusta. Jos lapsi jää vaille näitä perustarpeita, kulkee jälki ihmisen mukana läpi elämän.
”Tällaisia tapahtumia kutsutaan traumaattisiksi tai epäsuotuisiksi kokemuksiksi”, kertoo lääketieteen tohtori Elmo Pulli.
Pulli on mukana tutkimusryhmässä, jossa selvitetään aivokuvantamismenetelmillä vanhemman lapsuudenaikaisten epäsuotuisten kokemusten vaikutusta ja yhteyttä tämän oman lapsen aivojen kehitykseen. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että yhteys on olemassa, mutta vielä ei tiedetä mikä tuon yhteyden tarkalleen ottaen muodostaa.
Stressi saattaa kiihdyttää kasvua
Vanhempien epäsuotuisten kokemusten vaikutusta lasten aivojen kehitykseen on tutkittu toistaiseksi suhteellisen vähän. Vähäiset tutkimukset ovat keskittyneet lähinnä vauva-aikaan. Pulli on kuitenkin kiinnostunut siitä, kuinka kauan vanhempien lapsuuden aikaiset epäsuotuisat kokemukset näkyvät lasten aivoissa. Siksi Pullin post doc -tutkimuksessa tarkastellaan myös 5-vuotiaita lapsia.
”Olemme kiinnostuneita siitä, jatkuvatko aivoissa näkyvät muutokset pidemmälle elämään vai katoavatko ne heti, kun lapsi altistuu kaikelle muulle mitä omassa elämässä ja ympäristössä tulee vastaan”, Pulli sanoo.
Muussa ihmiskehitystutkimuksessa on huomattu, että lapsi, joka altistuu stressaavalle ympäristölle lapsena tai raskausaikana, kehittyy nopeammin. Selitystä kiihtyneeseen kehitykseen on etsitty evolutionaarisesta näkökulmasta: jos ympäristö on vaarallinen tai stressaava, kannattaa lapsen saavuttaa sukukypsä ikä nopeammin lisääntyäkseen.
Tavallista nopeampi kehitys ei ole välttämättä myönteinen asia lapselle. Pikkulapsiaika on tärkeää aikaa uusien taitojen, kuten oman äidinkielen, oppimisen kannalta. Jos tuo herkkä aika ohitetaan pikakelauksella, saattaa lapsi jäädä vaille joitakin tärkeitä taitoja.
Pulli kollegoineen on kerännyt magneettikuvantamisdataa vauvoista ja viisivuotiaista. Seuraavaksi edessä on verrata tutkittavien lasten aivojen eri osien tilavuutta suhteessa muihin samanikäisiin ja samaa biologista sukupuolta oleviin lapsiin. Näin saadaan selville, onko lapsi muita edellä tai jäljessä aivojen kehityksessä.
Tämän jälkeen Pulli etsii aivojen kehityksen mahdollista yhteyttä äidin raskaudenaikaiseen ja synnytyksen jälkeiseen mielenterveysoireiluun sekä molempien vanhempien lapsuudenaikaisiin epäsuotuisiin kokemuksiin.
Tarkempi ymmärrys aivoista voi johtaa parempaan tukeen tulevaisuudessa
Pullin tutkimus on osa laajempaa Finnbrain-tutkimusta, jossa selvitetään ympäristön ja perimän vaikutusta lapsen kehitykseen ja terveyteen. Finnbrain:in aivokuvantamisryhmässä selvitetään, miten aivojen rakenne ja toiminta liittyvät muun muassa lapsen kielelliseen ja neuropsykologiseen kehitykseen.
Pulli kollegoineen keskittyy siihen, miten vanhempien raskaudenaikainen terveys ja muut varhaiset elämäntilanteet vaikuttavat aivojen rakenteeseen ja toimintaan. Tutkijoiden pidemmän tähtäimen tavoitteena on pystyä tunnistamaan lapsen kehityksessä kohtia, joihin voidaan tarjota tukea ja apua. Jotta lasten kehitystä voidaan tukea, on kuitenkin ensin pystyttävä ymmärtämään vaikutusmekanismeja ja kehityskulkuja nykyistä tarkemmin.
Elmo Pulli sai Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiöltä 5000 euron suuruisen apurahan vuoden 2024 apurahahaussa.
