Jatkuva murehtiminen haittaa nuoren elämää
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on nuorilla alidiagnosoitu vaiva. Kati Kajastus tutkii väitöskirjassaan, mikä saa nuoren murehtimaan ja miten ahdistus oireilee arjessa.
Kati Kajastus on kohdannut vastaanotollaan paljon ihmisiä, joiden elämää haittaavat sekä jatkuva murehtiminen että intensiiviset ahdistuskohtaukset. Heistä moni kärsii yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Häiriö tarkoittaa yksinkertaistetusti sitä, että ihminen on huolissaan lähes koko ajan kaikesta.
Kajastus on psykologi, tilastotieteilijä ja tietokirjailija, joka on työssään halunnut yhdistää vastaanottotyötä ihmisten parissa, kirjoittamista ja tutkimusta. Väitöskirjassaan Kajastus tutkii ahdistuneisuushäiriön oireiden ilmenemistä 14–18-vuotiaiden suomalaisnuorten ja heidän perheidensä arjessa.
Ihmismieli keksii keinoja selviytyäkseen
Murehtiminen voi liittyä mitä moninaisimpiin asioihin, kuten siihen, miten ihmissuhteet etenevät, saako opinnoissa riittävän hyviä arvosanoja tai miten työelämässä käy. Tunne laajenee myös pienempiin elämänkulun kannalta merkityksettömiin asioihin: enhän varmasti myöhästy tapaamisesta tai eihän viestissäni varmasti ole kirjoitusvirhettä.
”On tietenkin aivan normaalia jännittää asioita ja murehtiakin vaikka maksamattomia laskuja tai tulevia tehtäviä. Koska ihmiselämä lähtökohtaisesti on kuitenkin aina epävarmaa, voi olla hankala elää, jos kaikki epävarmuus johtaa ahdistukseen”, Kajastus sanoo.
Ihmismieli yrittää keksiä selviytymiskeinoja. Joskus ahdistunut ymmärrettävästi uskoo, että murehtimisen avulla hän pystyy välttämään katastrofeja ja hoitamaan asiat paremmin, koska on ”ennalta varautunut”. Nämä uskomukset usein voimistavat ahdistusta entisestään, koska ahdistuneisuudella kuvittelee olevan hyötyjä, joita sillä ei todellisuudessa ole.
Osa taas yrittää pitää kaikki langat käsissään ja tehdä asiat täydellisesti, jottei jokin etäisesti kuviteltu katastrofi vain pääsisi tapahtumaan. Tällainen on tietysti uuvuttavaa, kun ei voi hetkeksikään rentoutua.
”Kohtaan aika paljon myös uuvuksissa olevia.”
Ahdistuneisuuden mittareita tulee kehittää
Kova ahdistus haittaa nuoren elämää. Kajastus on kohdannut vastaanotollaan paljon nuoria, jotka ovat opintojen jälkeen hakeutumassa työelämään, mutta se tuntuu mahdottomalta, koska niin moni asia jännittää ja pelottaa.
Väitöskirjatutkimuksessa Kajastus yrittää selvittää, millaiset seikat saattaisivat olla yhteydessä ahdistuneisuuteen. Sellaisia saattaisivat olla esimerkiksi erilaiset vaikeudet koulussa, perheen kanssa vietetyn ajan määrä, tuen määrä, jonka nuori kokee saavansa perheeltään, perheen sisäiset erimielisyydet ja ristiriidat, nukkumisrytmi sekä netissä vietetty aika.
On myös asioita, joita on tutkittu aikuisilla mutta ei vielä nuorten kohderyhmässä. Tutkimuksen puitteissa esimerkiksi selvitetään, toimiiko eräs aikuisilla hyväksi todettu, helppokäyttöinen mittari luotettavasti yleistyneen ahdistuneisuuden tunnistamiseen nimenomaan nuorilla. Mittarin avulla voidaan erottaa toisistaan vähäinen, lievä, kohtalainen ja vaikea ahdistuneisuus.
Yleinen ahdistuneisuushäiriö on alihoidettu vaiva. Jatkuvasta murehtimisesta kärsivä nuori ei välttämättä saa riittävästi tukea tilanteeseensa. Psykososiaalisten hoitojen osalta ahdistuneisuuden hoitoon on näyttöä psykoterapiasta. Myös lääkkeitä hyödynnetään jonkin verran ahdistuksen hoitamisessa.
Aina ei ole helppo myöskään tunnistaa, minkä tasoista murehtiminen on, onko se selvästi elämänlaatua haittaava asia ja voisiko tilannetta helpottaa hoidon avulla.
”Tämän vuoksi on tärkeää validoida ahdistuneisuusmittareita myös nuorilla, jotta ahdistuneisuuden vakavuudesta saadaan käsitys.”
Kati Kajastukselle myönnettiin 8000 euron apuraha väitöskirjatutkimuksen toteuttamiseen vuoden 2022 apurahahaussa.