ADHD:lla ja uhmakkuushäiriöllä voi olla sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia ihmisen elämään
Väitöskirjatutkija Sampo Seppä selvittää, miten ADHD:n ja uhmakkuushäiriön oireista kärsivät nuoret pärjäävät koulu- ja työelämässä.
Väitöskirjatutkija Sampo Sepän tutkimuksen teemat ovat olleet laajasti esillä mediassa lähiaikoina. Uutisissa on viitattu tutkimuksiin, joissa on kerrottu ADHD-diagnoosien jopa kahdeksankertaistuneen Suomessa vuodesta 2010. Sepän veti väitöskirjatutkimusaiheensa pariin Oulun yliopiston lääketieteellisen ensimmäisen vuoden psykologian kurssi. Psykiatria alkoi houkutella – ja ADHD kiinnostavana aiheena herätti nopeasti mielenkiinnon.
ADHD:lla eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöllä tarkoitetaan aivojen hermoverkkojen kehityksellistä häiriötä, joka aiheuttaa monenlaisia, usein arkea haittaavia oireita, kuten tarkkaamattomuutta, hyperaktiivisuutta ja impulsiivisuutta. Uhmakkuushäiriössä puolestaan korostuvat ärtyisyys, riidanhaluinen käytös ja kunnioituksen puute auktoriteetteja kohtaan.
”Siinä missä ADHD:n taustatekijät ovat vahvasti perinnöllisiä, on uhmakkuushäiriö käytöksellinen häiriö, jonka juuret ovat löydettävissä ympäristö- ja kasvatustekijöistä”, Seppä sanoo.
Uhmakkuushäiriön taustalla voi vaikuttaa esimerkiksi diagnosoimaton ja hoitamaton ADHD.
Nuoruusiän ADHD ja uhmakkuushäiriö kulkevat usein käsikädessä, mutta niiden oireiden vaikutuksia häiriöistä kärsivien elämään on tutkittu harvoin yhdessä. Seppä tutkii väitöskirjassaan ADHD:n ja uhmakkuushäiriön oireiden yhteyksiä koulumenestykseen, koulutustasoon ja työelämässä pärjäämiseen.
ADHD:lla ja uhmakkuushäiriöllä vaikutus elämässä pärjäämiseen
Sepän aineistona toimii yli 6000 tutkittavaa sisältävä aineisto, Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986 (NFBC1986), jossa yhdistyy sekä kysely- että rekisteripohjainen tieto.
Tutkittavien ollessa 16-vuotiaita heidän vanhempiansa pyydettiin arvioimaan lastensa mahdollisia ADHD:n ja uhmakkuushäiriön oireita kyselylomakkeen avulla. Tämän perusteella tutkittavat jaettiin neljään ryhmään: ADHD:n oireista kärsivät, uhmakkuushäiriön oireista kärsivät, ADHD:n ja uhmakkuushäiriön oireista kärsivät, ja verrokkiryhmänä oireeton kontrolliryhmä.
Toistaiseksi Sepän tutkimuksessa on selvinnyt, että ADHD:n ja uhmakkuushäiriön oireilla on yhteys koulumenestykseen ja myöhempään koulutustasoon. Kouluarvosanoja vertailtaessa havaittiin, että ADHD:n ja uhmakkuushäiriön oireista kärsivät menestyivät verrattain hyvin kuvaamataidon ja liikunnan kaltaisissa aineissa. Yleisesti ottaen kyseiset oireet olivat kuitenkin yhteydessä heikompaan menestykseen. Esimerkiksi uhmakkuushäiriöstä kärsivillä naisilla oli 2,8 kertainen riski jäädä peruskoulun koulutusasteen tasolle verrattuna oireettomiin henkilöihin.
”Suurimmat puutteet havaittiin naisten ja miesten tutkimusryhmillä, joilla oli sekä ADHD:n että uhmakkuushäiriön oireita.”
Työelämässä pärjäämisen mittarina käytettiin sairauspoissaolojen määrää, työttömyyspäiviä ja palkkatasoa aikuisiällä. Seppä havaitsi tutkimuksessaan, että ADHD:lla on yhteys kaikkiin kolmeen tekijään. Uhmakkuushäiriöllä on yhteys muihin paitsi palkkatasoon. Seuraavaksi Seppä keskittyy tarkastelemaan häiriöiden yhteyttä pärjäämiseen syvemmin: onko yhteys suora vai välillinen esimerkiksi koulutuksellisista, psykososiaalisista, tai terveydellisistä tekijöistä johtuen?
Väitöskirjan toinen ja kolmas artikkeli tehdään yhteistyössä Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun kanssa, jolloin yhdistyy kahden alan erikoisosaaminen: lääketieteen psykiatristen häiriöiden tuntemus ja taloustieteen tutkimus.
ADHD:sta voi olla myös hyötyä
Sampo Sepän mukaan ADHD:ta ja uhmakkuushäiriötä on tärkeää tutkia siksi, että esimerkiksi koulutussuunnittelussa osataan ottaa häiriöistä kärsiviä nuoria paremmin huomioon. Nuorilla on esimerkiksi usein tarvetta erityistuelle.
Seppä kuitenkin huomauttaa, että ADHD:lla voi olla myös positiivisia puolia. Esimerkiksi luovuus, energisyys, sekä halu ja kyky ottaa riskiä saattaa johtaa yrittäjyyteen, mikä voi nostaa tulotasoa myöhemmin elämässä.
”Näitä puolia ei pitäisi unohtaa”, Seppä painottaa.
Sepän väitöskirjan on määrä valmistua vuonna 2026. Väitöskirja on tuonut hänelle hyvää vastapainoa muiden opintojen oheen.
”Tämä on maraton eikä mikään pikajuoksu – väitöskirjan loppuunsaattaminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja pieniä palkitsevia välietappeja.”
Sampo Sepälle myönnettiin 9000 euron apuraha väitöskirjan tekemiseen vuoden 2023 apurahahaussa.