”Täällä näyttää siltä kuin Päivikki ja Sakari olisivat vain käymässä Stockmannilla” – museo-oppaat Anette ja Smilla kertovat lempiesineistään kotimuseossa

Vuonna 2003 juristipariskunta Päivikki Tulenheimo-Sohlberg ja Sakari Sohlbergin Kauppiaankatu 11:ssa jugendtalon ylimmässä kerroksessa sijanneesta kodista tehtiin kotimuseo. Lähes 50 vuotta kestäneen avioliiton aikana pariskunnalle kertyi runsaasti kulttuurihistoriallisesti mielenkiintoista esineistöä, jota Kauppiaankatu 11:ssa sijaitsevan kotimuseon oppaat esittelevät viikoittain opastetuilla kierroksilla. Haastattelimme kahta heistä museon 20-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.

Kuka olet ja miten päädyit oppaaksi Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiön kotimuseoon?

Anette: Olen Anette Honkaniemi ja toiminut oppaana vuodesta 2003 lähtien eli siitä vuodesta, kun museo avattiin. Työskentelin tuohon aikaan Arabian tehtaalla oppaana ja työkaverini siellä pyysi minua kanssaan töihin Sohlbergin säätiön kotimuseoon.

Smilla: Olen Smilla Barkman, 22-vuotias Englannin filologian, eli kielentutkimuksen ja kirjallisuuden, opiskelija Helsingin yliopistossa. Sivuaineena luen taidehistoriaa. Aloitin työt museo-oppaana syys-lokakuussa, ja tavallisten kierrosten lisäksi pidän museolla lasten kierroksia. Kesällä olen myös Seurasaaressa oppaana.

Mikä on lempiesineesi, -nurkkaus tai -yksityiskohta museossa?

Anette: Päivikin ja Sakarin testamentissa luki kaksi asiaa museon suhteen: museossa täytyy olla esillä Päivikin isän Antti Tulenheimon mitalit sekä Päivikin vanhemmilta peritty, neljässä sukupolvessa kulkenut sininen 24 hengen astiasto. Päivikin ja Sakarin aikana astiasto ei ollut aktiivisessa käytössä.

Taustani Arabian tehtaalla vaikuttaa varmasti siihen, että kyseinen astiasto on lempiasiani museossa. Sen sinisestä väristä huolimatta astiaston nimi on So Brown, sillä astiaston kuviossa on sen niminen ruusu. Astiaston kuvion tyyli syntyi vahingossa 1850-luvulla Englannissa, kun astiatehtaassa poltettiin sininen kobolttikuvio liian kovalla lämmöllä ja se alkoi levitä kauniisti astioihin. Tehtaalla huomattiin, että oli syntynyt kaunis jälki vahingossa. Tekniikkaa alettiin käyttää tarkoituksella, minkä seurauksena astiaston jokainen lautanen on erilainen.

Smilla: Museon ruokasalista löytyy eräs herttainen yksityiskohta. Salin kaakeliuunin reunalla istuu tyttönukke, jolla on suipot kultatossut jalassa. On selvää, että tossut eivät kuulu patsaalle alun perin, mutta silti ne sopivat sille hirveän hyvin. Emme kuitenkaan tiedä, kuka on pukenut tossut tytölle. Olin käymässä museolla viime syksynä, kun olin aloittamassa museolla oppaana. Minua jännitti kovasti. Kun museoemäntämme Arja näytti tyttönuken minulle, oli se niin hauska ja sydäntälämmittävä juttu, että unohdin jännitykseni.

Mikä on mukavinta oppaan työssä?

Anette: Tässä työssä näkee erilaisia ihmisiä. Tykkään myös paikan miljööstä: esillä on kaikenlaista, mitä on tullut Päivikille ja Sakarille elämässä eteen. Asunnon sisustuksessa ei ole mietitty turhan paljon sitä, mikä sopii yhteen.

Smilla: Museosta on tullut minulle nopeasti tärkeä paikka. On ihanaa olla ihmisten kanssa, kun he kokevat taidetta ja kulttuuria. Kävijät tulevat museolle rauhallisina ja vastaanottavaisina ja kierrokset ovat enemmän dialogi kuin monologi. Oppaana pääsee tapaamaan monenlaisia ihmisiä. Museossa käyminen on jokaiselle hieman erilainen kokemus, osa haluaa oppia mahdollisimman paljon ja toiset vain nähdä jotain kaunista ja virkistävää. On ihanaa, kun saa olla osa näitä hetkiä jotka ovat monelle niin arjesta poikkeavia, tärkeitä ja usein jopa unohtumattomia. Ehdottomasti parasta työssä on sen kauneus, ihmiset sekä asiakkaiden positiivinen palaute.

Miksi Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiön kotimuseossa kannattaa vierailla?

Anette: Käyn usein matkustaessani kotimuseossa ja kotimuseot ovat ihan oma tapansa tutustua kaupunkiin. Usein kotimuseoissa muutetaan kuitenkin jotain ja siinä mielessä Sohlbergin kotimuseo on ainutlaatuinen – museo on juuri sen näköinen kuin Päivikin ja Sakarin koti oli heidän eläessään siellä. Täällä näyttää siltä kuin he olisivat vain käymässä Stockmannilla.

Smilla: Sohlbergin kotimuseossa pääsee kuin sisälle satuun, olet Päivikin ja Sakarin vieraana oppimassa heidän aikansa maailmasta, sen ihmisistä ja esineistä. On jännittävää kuulla Helsingin historiaa kahden elämän silmin, etenkin kun myös heidän käyttämänsä esineet ovat näytillä. Tämä kierroksen satumaisuus on juuri se, mihin sekä lapset että aikuiset ovat museossa ihastuneet. Niinkuin Anette sanoikin, on kuin he olisivat vain käymässä Stockmannilla.

Museokierrokset ovat kesätauolla ja jatkuvat jälleen 14.8. alkaen. Kotimuseo toivottaa tervetulleeksi vieraita joustavasti järjestettäville opastetuille kierroksille. Kierros kestää tyypillisesti reilun tunnin.

Arkimaanantaisin opastetaan kaksi ryhmää. Kierrokset alkavat kello 15:30 ja 17:00. Ryhmät voivat sopia museovierailuista myös muina aikoina. Sopiaksesi museokierroksen tai ilmoittautuaksesi maanantaikierrokselle soita tai jätä vastaajaviesti numeroon 050 367 7123 tai lähetä sähköpostia arja.alijoki (at) pss-saatio.fi. Lue lisää kotimuseosta täältä.